Terveystietotärpit

Tärpit lukion terveystietoon

    Kurssi 3 tehtävät

    Tältä sivulta löydät vanhoja ylioppilastehtäviä kurssi 3:een liittyen. Joidenkin tehtävien ratkaisuissa puhutaan myös muihin kursseihin kuuluvista asioista, joten jos jokin kuulostaa täysin uudelta ja oudolta, ei kannata pelästyä.

    Tässä sivun sisällysluettelo:

    1. Yhteiskunta ja terveys
    2. Terveyserot
    3. Terveysetiikka
    4. Terveyden tutkiminen

    1. Yhteiskunta ja terveys

    1. Sairauksiin ja tauteihin liittyvät käsitykset ovat muuttuneet ajan saatossa. Vertaile spesifin etiologian teoriaa ja monietiologista teoriaa. (yo syksy 2019)

    • Tausta
      • spesifin etiologian teorian taustalla vaikutti bakteerien löytäminen ja havainto bakteerien kyvystä aiheuttaa tartuntatauteja
      • rokotteiden ja penisilliinin myötä tartuntataudit vähenivät, ja samaan aikaan elintaso ja hygienia paranivat ja elinajanodote kääntyi nousuun
      • näiden muutosten myötä pitkäaikaissairaudet yleistyivät, joiden kehittymistä on mahdollista selittää monietiologisella teorialla
    • Aikakausi
      • spesifin etiologian teoria esiintyi puhtaimmillaan 1800-luvun lopun lääketieteessä
      • monietiologinen teoria alkoi yleistymään 1900-luvun alkupuolelta lähtien
    • Sairauden tai taudin syy 
      • spesifin etiologian mukaan taudille tai sairaudelle on löydettävissä yksi tietty syy
      • monietiologisen teorian mukaan sairaus voi johtua useista eri syistä (mm. perimä, elintavat, elinympäristö, yksilöllinen vastustuskyky, sattuma sekä näiden yhteisvaikutukset)
    • Sairauksien ehkäisy
      • spesifissä etiologiassa olennaista on immuniteetin luominen rokottamalla tai tautigeenien löytäminen 
      • monietiologisessa teoriassa keskeistä on terveyden edistäminen ja riskitekijöihin vaikuttaminen
    • Selitysmallin pätevyys
      • spesifin etiologian teoria soveltuu edelleen akuutteihin tartuntatauteihin ja joihinkin geneettisiin sairauksiin
      • monietiologinen teoria soveltuu kansantautien selittämiseen

    2. Euroopassa otettiin merkittäviä edistysaskelia väestöjen terveyden edistämisessä 1500–1800-luvuilla. Kuvaile lyhyesti näiden vuosisatojen keskeisimpiä terveyden vaalimiseen ja sairauksien ehkäisyyn liittyviä keksintöjä, ideoita tai yhteiskunnallisia ilmiöitä ja arvioi niiden merkitystä nykyajan kansanterveystyölle. (yo syksy 2018)

    1500–1600-luvut, modernin tieteen synty. Useat tiedemiehet ja filosofit nousivat taikauskoa ja tietämättömyyttä vastaan. Systemaattisella tiedonkeruulla, järkiperäisellä ajattelulla ja kokeilla pyrittiin löytämään luonnollinen selitys asioille. Ajattelutavan muutos mahdollisti aikaisempaa objektiivisemman terveyttä ja sairauksia koskevan tiedon saamisen. Nykyajan kansanterveystyö perustuu tutkimustietoon väestön terveydentilasta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä ja mekanismeista. Siten tällä ajattelutavan muutoksella on ollut erittäin merkittävä vaikutus kansanterveystyön kehittymiselle.

    1600-luku, sairauksiin ja kuolleisuuteen liittyvän tilastoinnin ja tilastomatematiikan kehitys. Tämä kehitystyö loi pohjaa terveyteen vaikuttavien syysuhteiden luotettavalle
    selvittämiselle ja laajemminkin epidemiologisen tutkimuksen kehitykselle. Epidemiologia on väestötutkimusta, jonka tehtävänä on tutkia systemaattisesti terveyttä, sairauksien esiintyvyyttä (vallitsevuus, ilmaantuvuus) ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

    1700-luku, valistuksen aikakausi. Laajat yhteiskunnalliset muutokset nostivat esiin ihmisoikeuksien, valistuksen ja koulutuksen merkityksen. Koulutuksen avulla ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan ja muiden terveyteen ja elinolosuhteisiin. Yksittäinen merkittävä tapahtuma 1700-luvulla oli rokotuksen keksiminen.

    Rokotuksilla pystyttiin ehkäisemään tehokkaasti tartuntatautien leviämistä ja näin vaikuttamaan merkittävästi kansanterveyteen. Edellä kuvatut ideat näkyvät nykyajan kansanterveystyössä, jonka keskeisiä toimintamuotoja ovat edelleen rokottaminen, terveysneuvonta, valistaminen, terveyskampanjat sekä väestön terveysosaamisen edistäminen koulutuksen avulla.

    1800-luvulla otettiin lukuisia edistysaskelia:

    • Elinolosuhteiden yhteys terveyteen todennetaan. Tiedonkeruu Englannin työväestön terveydellisistä oloista osoitti, että ylikansoitus, ahtaat asumisolosuhteet, ilman saastuminen, puutteellinen viemäröinti ja riittämätön vesihuolto lisäsivät sairastavuutta ja kuolleisuutta. Raportin myötä Isoon-Britanniaan syntyi vuonna 1848 maailman ensimmäinen kansanterveyslaki. Elinolosuhteisiin liittyvillä laeilla pystytään tukemaan terveellisten ympäristöjen syntymistä ja vähentämään ympäristön terveysriskejä, mikä vaikuttaa merkittävästi kansanterveyteen. Nykyajan kansanterveystyö on lakiperustaista.
    • Kuolinsyyrekisterien kehittäminen. Väestötutkimuksella pystyttiin osoittamaan kolerabakteerin leviäminen saastuneen veden ja ruoan välityksellä. Tämä tapahtui väestöstä kerättyjen tietojen pohjalta päättelemällä, ennen kuin koleran aiheuttaja oli löydetty. Tämä työ loi pohjaa epidemiologisen tutkimuksen kehittymiselle ja näyttöön perustuvien ehkäisykeinojen hyödyntämiselle.
    • Hygienian parantuminen sairaaloissa. Pystyttiin osoittamaan, että lääkäreiden käsienpesu vähentää merkittävästi synnytyksen jälkeisiä kuolemia ja että steriloidut leikkausvälineet vähentävät haavainfektioista johtuvaa kuolleisuutta. Nämä havainnot lisäsivät ymmärrystä hygienian merkityksestä ja loivat pohjaa asianmukaisen itsehoidon kehitykselle.
    • Kansainvälinen yhteistyö käynnistyy. Koleran ja muiden tartuntatautien uhka sai Euroopan valtiot miettimään yhteistyön tarpeellisuutta terveysongelmien ehkäisemiseksi. Ensimmäinen kansainvälinen terveyskonferenssi järjestettiin 1800-luvun puolivälissä. Tämä loi perustaa pysyville yhteistyöelimille ja Maailman terveysjärjestön (WHO) synnylle seuraavalla vuosisadalla. Kansainvälisen yhteistyön periaate on keskeinen edelleen: ihmisten laajan liikkuvuuden vuoksi nykyajan kansanterveystyössä panostetaan epidemioiden ehkäisyn lisäksi myös pandemioiden ehkäisyyn.
    • Mikrobien ja antitoksiinien löytäminen. Mikrobien ja antitoksiinien eli taudinaiheuttajien vasta-aineiden löytäminen mahdollisti immuniteetin (aktiivinen ja passiivinen immunisaatio) ja rokotteiden kehittämisen. Rokottaminen on edelleen yksi keskeisistä kansanterveystyön muodoista. Nykyajan kansanterveystyöhön sisältyvä valistus ja koulutus terveellisten elintapojen vaikutuksesta immuniteettiin perustuvat tutkimustietoon (esim. elimistön luonnollista immuniteettia eli vastustuskykyä pystytään parantamaan terveellisillä elintavoilla).

    3. Tarkastele antiikin Kreikan terveysoppien ja lääkintätaidon sekä Hippokrateen merkitystä
    länsimaisen lääketieteen kehitykselle. (yo syksy 2016)

    Hippokrateen ja hänen edustamansa koulukunnan mukaan kaikilla taudeilla ja sairauksilla oli luonnollinen syy, ja siksi sairautta tulisi ymmärtää järjen pohjalta.

    • Hoitojen tuli perustua huolelliseen havaintojen tekemiseen ja tosiasioiden täsmälliseen ylöskirjaamiseen.
    • Oireiden havainnointi loi perustan sairauksien lainalaisuuksien tuntemiselle. Hippokraattiset kirjoitukset sisältävät useita kymmeniä kliinisiä menetelmäkuvauksia, ja vastaavan tasoisia kuvauksia pystyttiin laatimaan vasta 1500-luvulla.
    • Hippokraattinen koulukunta korosti myös lääkärintyön eettisiä periaatteita, jotka elävät edelleen Hippokrateen nimeä kantavassa lääkärinvalassa.
    • Humoraalioppi terveyden ja sairauden selitysmallina: ihmisen elimistössä oli neljä perusnestettä, veri, lima sekä keltainen ja musta sappi. Nesteiden tasapaino merkitsi terveyttä, ja epätasapaino selitti sairauksien syntymistä. Nesteisiin vaikuttavat tekijät jaoteltiin ulkoisiin ja sisäisiin. Ulkoisia syitä olivat esimerkiksi asunto, ympäristö, ilmasto ja vuodenajat, sisäisiä esimerkiksi liikunta ja ruokavalio. Tämä oppijärjestelmä oli hoitokeinojen perustana, ja nesteitä pyrittiin saamaan tasapainoon esimerkiksi juomaveden puhdistamisella, ruokavaliolla, lääkkeillä, kylvyillä, suonen iskemisellä ja kuppauksella.
    • Muistiin merkitsemisen kuluessa syntyi noin 70 kirjaa käsittävä Corpus Hippocraticum-kirjoitussarja, jonka ansiosta koulukunnan opit ovat säilyneet ja siirtyneet eteenpäin tuleville sukupolville. Kirjoitukset käsittelivät esimerkiksi sikiön kehitystä, ympäristön vaikutuksia, tautioppia, potilaan tutkimista, taudinmäärittelyä, hoitokeinoja sekä lääketieteen etiikkaa. Kirjoitukset olivat käytössä aina uudelle ajalle saakka, ja niitä luettiin Kreikan lisäksi muissa länsimaissa ja myös arabien keskuudessa.

    4. Oheisessa kuviossa on esitetty kuolemansyitä Suomessa vuosilta 1936 ja 2011. Suomessa
    väestömäärä oli vuonna 1936 noin 3,6 miljoonaa, ja vuonna 2011 se oli noin 5,4 miljoonaa.
    Miten oheisen kuvion osoittamia kuolemansyiden muutoksia voidaan selittää? (yo syksy 2016)

    Vastauksessa huomioidaan, että vuosittain kuolleiden määrä on pysynyt lähes samana, vaikka väestömäärä on yli puolitoistakertaistunut. Tämä tarkoittaa, että yksilöt elävät keskimäärin vanhemmiksi ja siksi kuolleiden määrä aikayksikössä suhteessa väestön kokonaismäärään pienenee. Yleisenä muutoksena väestön tärkeimmistä kuolinsyistä ovat ajan kuluessa lähes hävinneet infektiosairaudet ja lisääntyneet rappeutumiseen liittyvät sairaudet. Väestön keskimääräinen vanheneminen vaikuttaa kuolinsyihin.

    Tuberkuloosin vähenemiseen ja lähes häviämiseen ovat vaikuttaneet pääasiassa neljä seikkaa:

    1. asumisväljyyden ja asumisolojen parantuminen, jonka vuoksi tarttuvuus on vähentynyt
    2. yleiset keuhkoröntgenkuvaukset, joista on jo voitu luopua sairauden vähenemisen vuoksi
    3. Calmette-rokotukset, jotka edesauttoivat lasten tuberkuloosisairastuvuuden häviämistä ja joista niin ikään on jo koko vastasyntyneiden ikäryhmän kattavana luovuttu sekä
    4. 1930-luvun jälkeen kehittynyt lääkehoito, jolla tubibasilli voidaan hoitaa kokonaan pois

    Hyvässä vastauksessa huomioidaan, että tuberkuloosia tavataan enää lähinnä tuberkuloosialueilta muuttavilta.

    Influenssakuolleisuuteen ovat vaikuttaneet

    • väestön terveydentilan ja ravitsemustilan yleinen parantuminen
    • lisäsairauksien (bakteerikeuhkokuumeet) antibioottihoito
    • ikäihmisten influenssarokotukset

    Verenkiertoelinten taudeissa kehitys on ollut kahdenlaista:

    1. toisaalta väestön keskimääräinen vanheneminen on lisännyt iän mukana yleistyviä verisuonisairauksia (erityisesti sepelvaltimotauti ja aivoverenkierron häiriöt)
    2. Lisääntymistä on toisaalta hillinnyt se, että verisuonisairauksille altistuminen on vähentynyt positiivisten elintapamuutoksien (mm. ruokavaliomuutokset, tupakoinnin vähentyminen) ja hoidon paranemisen (mm. verenpaineen hoito, sepelvaltimotaudin hoito) ansiosta, mikä on vähentänyt nuorten ja keski-ikäisten sairastumista.

    Kasvaimet ovat lisääntyneet pääasiassa siksi, että väestön ikääntyessä ja muiden sairauksien vähetessä sairastutaan syöpätauteihin. Elintapoihin liittyvät muutokset (mm. tupakoinnin väheneminen, auringonoton lisääntyminen) ovat jonkin verran vaikuttaneet eräiden syöpälajien esiintymiseen, mutta niillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta syöpäsairauksista johtuvaan keskimääräiseen kuolleisuuteen.

    Tapaturmakuolleisuus on pysynyt suunnilleen ennallaan, joskin tapaturmien tyypeissä on tapahtunut muutosta. Hukkumiskuolemat ovat huomattavasti vähentyneet, myrkytyskuolemat (esim. alkoholimyrkytykset) taas ovat lisääntyneet. Tosin vertailu tapaturmatyyppien kesken on osin epäluotettavaa, koska tapaturman syiden luokittelu ei ole ollut samanlaista vuosina 1936 ja 2011. Työtapaturmien yleisyys on vähentynyt lainsäädännön ja työsuojelun myötä.

    5. Kansanterveysliikkeen eurooppalaisesta historiasta on tunnistettavissa erilaisia vaiheita tai
    aikakausia. Millä keskeisillä toimenpiteillä kansanterveyteen pyrittiin vaikuttamaan oheisen
    aineiston kuvaamina aikakausina? (yo kevät 2017)

    Miasmaa eli pilaantunutta ilmaa ja myrkyllistä huurua pidettiin uhkana kansanterveydelle. Keskeisiä toimenpiteitä miasman kontrolloinnissa olivat

    • puhtaan veden järjestäminen
    • viemäröinnin kehittäminen (jätevesi, käymälät)
    • jätteiden hävittäminen
    • asuinolosuhteiden parantaminen (väljyys, puhtaus, lämpö).
    • Ympäristön hygieniaa pyrittiin parantamaan myös katujen kiveämisellä ja puhtaanapidolla sekä kaivamalla katuojia

    Tartuntatautien kontrollin aikakaudella tauteja aiheuttavien mikrobien (esim. tuberkuloosin
    ja koleran aiheuttajat) löytäminen johti merkittävään väestöjen terveyteen vaikuttavaan
    läpimurtoon. Taudinaiheuttajien tunnistamisen ohella tartuntatauteja pyrittiin hallitsemaan

    • kehittämällä rokotteita ja antibiootteja
    • suodattamalla ja puhdistamalla talousvettä.
    • Arkielämän hygieniaan kiinnitettiin huomiota kansalaisia valistamalla
    • Terveydenhuollon piirissä hygienian tasoa nostettiin esimerkiksi steriloimalla ja desinfioimalla tutkimus- ja hoitovälineitä sekä pesemällä käsiä
    • Levitettiin näyttöön perustuvia käytänteitä sekä tekemällä kansainvälistä yhteistyötä tartuntatautien vastaisessa taistelussa

    Sairauksien ehkäisyn aikakauteen siirryttiin, kun tartuntataudit saatiin osittain hallintaan.
    Tällöin väestön keskimääräinen elinikä alkoi kohota ja sen myötä ikääntymiseen liittyvien tautien, kuten syöpien ja sydäntautien, määrä lisääntyi.

    • Epidemiologisilla väestötutkimuksilla saatiin uutta tietoa kansantautien syistä
    • Aluksi ehkäisevässä työssä olennaista oli taudin riskitekijöiden tunnistaminen ja vähentäminen eli primaaripreventio sekä tautien varhainen toteaminen eli sekundaaripreventio
    • 1950-luvulla luokitusta täydennettiin tertiaaripreventiolla (hoito ja kuntoutus)
    • Kansanterveyteen pyrittiin vaikuttamaan myös tutkimalla työoloja, kehittämällä rappeumasairauksien tautioppia ja ehkäisyä, määrittelemällä riskiryhmiä sekä erottelemalla vaarallisia ja vaarattomia mikrobeja

    Perusterveydenhuollon aikakaudella ytimessä oli tasa-arvoisen, kaikkien saavutettavissa olevan ja vaikuttavan perusterveydenhuollon kehittäminen.

    • Esimerkiksi Suomessa tämä näkyi alueellisesti kattavan terveyskeskusjärjestelmän rakentamisena
    • Taloudellista tasa-arvoa edistettiin kustantamalla avohoitopalveluja osin sairausvakuutuksesta ja lopulta muuttamalla palvelut pääsääntöisesti ilmaisiksi
    • Sekä kansainvälinen että valtionhallinnon eri sektoreiden välinen yhteistyö lisääntyi
    • Terveyden eriarvoisuuteen, kansalaisten sosioekonomiseen asemaan, elin- ja työympäristöön sekä yhteiskuntarauhan säilymiseen alettiin kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota.

    Terveyden edistämisen tarkoituksena on parantaa ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa
    omaan ja ympäristönsä terveyteen. Julkisen vallan (valtio, kunnat) lisäksi vastuuta terveyden edistämisestä jaetaan tutkimusta tekeville tahoille, kolmannelle sektorille (esim. terveysjärjestöt) sekä kansalaisille itselleen.

    • Terveyden edistämisen aikakaudella pyritään kehittämään terveellistä yhteiskuntapolitiikkaa, jolloin terveysnäkökulman tulisi olla mukana kaikessa päätöksenteossa
    • Terveyden edistämistyössä huomioidaan myös terveellisen ympäristön aikaansaaminen, terveyspalvelujen uudistaminen, yhteisöjen toiminnan tehostaminen sekä yksilöjen terveysosaamisen kehittäminen

    6. Millä keinoilla yhteiskunta tukee vanhemmuutta Suomessa? (yo kevät 2017)

    Suomalaisen perhepolitiikan tavoitteena on luoda lapsille turvallinen kasvuympäristö ja turvata vanhemmille aineelliset ja henkiset mahdollisuudet perheen perustamiseen ja lasten kasvattamiseen.

    • Perhepolitiikan painopisteenä on viime vuosina ollut erityisesti työn ja perheen yhteensovittaminen, isyyden vahvistaminen ja lapsiperheiden toimeentulon turvaaminen
      • Monilla muillakin yhteiskunnallisilla päätöksillä on suoraa vaikutusta lasten elämään, esim. liikenneratkaisuilla tai alkoholipolitiikalla voidaan tukea tai toisaalta heikentää lasten mahdollisuuksia hyvään elämään
    • Raskauden aikana äitiysneuvolassa seurataan raskautta ja äidin hyvinvointia, järjestetään synnytys- ja perhevalmennusta ja tuetaan perhettä vanhemmuuteen valmistautumisessa
    • Lastenneuvolassa sekä myöhemmin kouluterveydenhuollossa seurataan lapsen kasvua ja kehitystä sekä tuetaan ja ohjataan perhettä kasvatuskysymyksissä
    • Erityispalvelujen tuen pariin ohjataan tarvittaessa. Kasvatus- ja perheneuvolat tukevat perheen hyvinvointia. Lastensuojelulain ja -toimien tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.
      • Kotipalvelu tukee perheen selviytymistä arjessa ja vahvistaa sen voimavaroja.
      • Varhaiskasvatus, esiopetus, koulu sekä aamu- ja iltapäivätoiminta tukevat vanhempien kasvatustyötä.
    • Yhteiskunta tukee vanhemmuutta myös taloudellisesti. Äitiys-, isyys- ja vanhempainraha, lapsilisä sekä kotihoidontuki mahdollistavat sen, että vanhemmat voivat halutessaan olla kotona, sekä turvaavat perheiden toimeentuloa
    • Vanhemmuutta tuetaan myös toimilla, jotka yhteensovittavat työtä ja perhe-elämää. Äitiys- ja isyysloma sekä perhe- ja hoitovapaa mahdollistavat vanhemman läsnäolon kotona.
    • Yhteiskunnan tuki kolmannen sektorin toimijoiden työlle (esim. MLL, Väestöliitto, Ensi- ja turvakotien liitto, Lastensuojelun keskusliitto) täydentää ja vahvistaa julkisen sektorin toimintaa

    7. Taulukossa 8. A on suomalaisten kuolinsyitä vuosina 1977–2017. Piirrä taulukon tietojen perusteella viivadiagrammi kuolinsyiden kehityksestä ja liitä kuvakaappaus laatimastasi kuviosta vastauskenttään. Mitä muutoksia suomalaisten kuolinsyissä on tapahtunut? Mistä muutokset ovat johtuneet? (yo syksy 2020)


    Syöpäkuolleisuus on myös pienentynyt, mutta vain noin 30 %:lla. Vaikka väestön ikääntyminen on lisännyt uusien syöpätapausten määrää, väestön määrän ja ikärakenteen huomioiminen (ikävakiointi) osoittavat syöpäkuolemien selvästi vähentyneen.

    • Tämä on ensisijaisesti parempien hoitomahdollisuuksien ansiota.
    • Lukumääräisesti yleiset syöpätyypit (rintasyöpä, eturauhasen syöpä) todetaan seulonnan tai muun toiminnan takia varhaisessa vaiheessa, jolloin tehokkaita hoitomahdollisuuksia on enemmän.
    • Syöpäkuolleisuudessa on suuria eroja eri syöpätyyppien välillä.
    • Elintapojen muutokset (tupakoinnin väheneminen, ruokavalion paraneminen) ovat vähentäneet huonoennusteisten eli tappavampien syöpien ilmaantuvuutta.

    Diabetesta sairastaa suuri ja kasvava joukko suomalaisia, mutta hyvän ja parantuneen hoidon ansiosta kuolleisuus siihen ei ole ollut kovin suurta ja se on vähentynyt kolmannekseen vuosina 1977–2017. Diabetekseen liittyy monia lisäsairauksia, jotka lyhentävät elämää ja vähentävät terveitä elinvuosia. Nämä aiheuttavat tilastojen vääristymisen, sillä diabeetikoista 75 % kuolee sydän- ja verisuonitauteihin, jotka tilastoissa merkitään kuolinsyyksi, vaikka perussyynä on diabetes.

    Kuolleisuus dementiaan ja Alzheimerin tautiin on kasvanut voimakkaasti, lähes 15-kertaiseksi.

    • Ihmisten eläessä yhä pidempään muistisairauksia sairastavien ja siihen kuolevien määrä kasvaa voimakkaasti
    • Iän lisäksi muistisairauksien yleisyyteen vaikuttavat muistisairauksien riskitekijöiden (korkea verenpaine ja kolesteroli, ylipaino, tupakointi) yleisyys sekä muistisairauksien diagnostiikan ja hoidon kehitys.
    • Myös muiden sairauksien parempi hoito lisää muistisairauksia: ihmiset eivät kuole ennenaikaisesti vaan elävät pitkään.

    Verenkiertoelinten sairauksien väheneminen on ollut voimakasta: kuolleisuus on vähentynyt kolmannekseen vuoden 1977 tasosta. Tähän ovat syynä kohentuneet elintavat (tupakoinnin väheneminen, ruokavalion paraneminen), parempi ennaltaehkäisy (erityisesti verenpaineen ja veren korkean kolesterolipitoisuuden hoito) sekä sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin tehokas hoito.

    Kuolleisuus hengityselinten sairauksiin on pienentynyt suhteessa vielä enemmän kuin kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin. Kuolleisuus on tällä hetkellä noin viidesosa siitä, mitä se oli 40 vuotta sitten. Pääasialliset syyt tähän kehitykseen ovat tupakoinnin väheneminen ja parantunut hoito.

    Ruoansulatuselinten sairauksien aiheuttama kuolleisuus on puolittunut 40 vuoden aikana. Suurin syy kuolleisuuden vähenemiseen on parantunut diagnostiikka ja hoito.

    8. Tarkastele keuhkotuberkuloosin ehkäisyn merkitystä kansanterveydelle Suomessa 1800-luvulta nykypäivään. (yo kevät 2021)

    Suomessa tuberkuloosi oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä yksi yleisimmistä
    kansantaudeista ja kuolinsyistä.

    • Tuolloin yhteiskunnan mullistukset, kuten sodat, sekä väestön huono ravitsemustila, puutteellinen hygienia ja puutteelliset asuinolosuhteet suosivat tuberkuloosin leviämistä.
    • Asuinolojen parantuminen ja tietoisuus taudin leviämisestä esti sairastumista.
    • Tautia torjuttiin rakentamalla maahamme verkosto tuberkuloosiparantoloita, joissa sairastuneita hoidettiin

    1940-luvun lopulla keksittiin ensimmäiset tuberkuloosibakteeriin tehoavat mikrobilääkkeet, mikä vähensi tuberkuloosikuolleisuutta nopeasti 1950- ja 1960-luvuilla.

    • Keuhkotuberkuloosin varhaiseksi toteamiseksi järjestettiin aikuisväestölle laajoja pienoisröntgenkuvauksia 1940-luvulta 1990-luvulle, jolloin seulontakuvauksista luovuttiin tuberkuloosin vähennyttyä merkittävästi.
    • 1940-luvulta lähtien tuberkuloosin leviämistä väestössä on ehkäisty tartuntajäljityksellä, jossa kartoitetaan tartunnalle mahdollisesti altistuneet. Seulonnoilla ja tartuntojenjäljityksellä estettiin taudin leviäminen, todettiin tartunnat tehokkaammin ja pystyttiin tarvittaessa aloittamaan hoito.

    1950-luvulta alkaen tuberkuloosin ehkäisyssä keskeistä oli vastasyntyneiden rokottaminen BCG-rokotteella. Rokotusohjelmaa on tuberkuloosin vähennyttyä toteutettu vuodesta 2006 lähtien ainoastaan alle seitsemänvuotiaille riskiryhmiin kuuluville lapsille.

    1970-luvulta alkaen tuberkuloosi ei ole enää ollut merkittävä kansanterveysongelma Suomessa.

    • Tuberkuloosin ehkäisy tulisi kohdistaa erityisesti suuren sairastavuuden alueilta tulleisiin
      maahanmuuttajiin.
    • Lisäksi ehkäisyä tulisi kohdistaa asunnottomiin ja päihderiippuvaisiin, sillä on todettu, että tuberkuloosi tarttuu myös juotaessa yhteisestä pullosta, käytettäessä samaa vesipiippua tai esimerkiksi poltettaessa yhteistä kannabistupakkaa.
    • Matkustettaessa maihin, joissa tuberkuloosia esiintyy yleisesti, on huomioitava tartuntamahdollisuus.

    9. 

    a) Kuvaile, miten lastenneuvolapalvelut on järjestetty Suomessa.
    b) Esittele lastenneuvolan perustehtävät. (yo syksy 2019)

    a)

    • Lastenneuvolatoiminnasta säädetään terveydenhuoltolaissa, ja asetuksella varmistetaan neuvolatoiminnan yhtenäinen laatu- ja palvelutaso Suomessa
    • Lastenneuvolapalveluita ohjaa sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ja valvoo Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto (Valvira)
    • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) huolehtii neuvolatoiminnan kehittämisestä ja seurannasta sekä kuntien ohjauksesta
    • Kunnat (kuntayhtymä, ostopalvelut) vastaavat lastenneuvolapalveluiden järjestämisestä
    • Lastenneuvolapalvelut kohdentuvat alle kouluikäisiin ja heidän perheisiinsä ja ovat vapaaehtoisia ja maksuttomia
    • Alle kouluikäisten lasten palveluja koskeva kunnan toimintaohjelma tulee tehdä yhteistyössä varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kanssa
    • Lisäksi lastenneuvolat tekevät yhteistyötä muun muassa muiden terveyspalveluiden (kuten fysio-, puhe- ja toimintaterapia, lastenpsykologia) ja sosiaalitoimen sekä erikoissairaanhoidon kanssa

    b)

    Perustehtäviä lastenneuvolatoiminnassa ovat:

    • yleinen lapsen ja perheen terveyden edistäminen ja terveysneuvonta
    • sairauksien ehkäisy (mm. rokotusohjelman mukaiset rokotukset)
    • sairauksien ja kehityshäiriöiden varhainen toteaminen
    • lapsen terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen ja seuranta (terveystarkastusten järjestäminen)
    • lapsen suun terveyden seuranta
    • vanhemmuuden ja perheen muun hyvinvoinnin tukeminen
    • lapsen kodin ja muun kasvu- ja kehitysympäristön sekä perheen elintapojen terveellisyyden edistäminen
    • lapsen ja perheen erityisen tuen ja tutkimusten tarpeen varhainen tunnistaminen sekä lapsen ja perheen tukeminen ja tarvittaessa tutkimuksiin ja hoitoon ohjaaminen

    10. Suomen terveydenhuoltoa uudistettaessa suunnitellaan terveyspalvelujen keskittämistä suurempiin yksiköihin. Arvioi, mitä hyötyjä ja ongelmia tällaiseen terveydenhuollon palvelujen keskittämiseen voi liittyä. (yo kevät 2019)

    Terveydenhuollon palveluiden keskittämisellä tarkoitetaan hajallaan sijaitsevien palvelupisteiden kokoamista suurempiin kokonaisuuksiin.

    Esimerkkejä hyödyistä:

    Kansalaisen tai potilaan näkökulma

    • Kun palvelut ovat yhdessä pisteessä, on helpompi hakeutua palvelujen piiriin.
    • Kansalainen tai potilas voidaan paremmin ohjata suoraan oikealle asiantuntijalle ja vältetään ”pallottelua”.
    • Keskittäminen voi myös vähentää palvelun saantiin liittyvää odottelua tai jonotusta.
    • Palveluiden integroiminen ja asiantuntijoiden (esim. yleislääkäri, erikoislääkäri ja fysioterapeutti) yhteistyö saman potilaan hoidossa on helpompaa, mikä voi tuottaa laadukkaampaa hoitoa.
    • Potilaan mahdollisuudet valita haluamansa työntekijä voivat lisääntyä.

    Työntekijöiden näkökulma

    • Neuvon kysyminen työtovereilta ja muilta asiantuntijoilta on helpompaa, jolloin
      ammatillinen tuki vahvistuu.
    • Tilapäisten poissaolojen paikkaaminen paikalla olevilla työntekijöillä on helpompaa.
    • Työntekijät voivat suuressa yksikössä erikoistua paremmin omien taitojensa mukaan.

    Palveluntuottajan tai terveydenhuollon näkökulma

    • Taloudellisia hyötyjä voi syntyä tilasäästöjen, hoitoprosessien tehostumisen ja muun hukkakäytön välttämisen kautta.
    • Uusien työntekijöiden rekrytointi saattaa olla helpompaa, kun uusille työntekijöille voidaan tarjota laajan työyhteisön tuki ja yksikkö on vähemmän haavoittuva esim. tilapäisten poissaolojen yhteydessä.
    • Itse- ja omahoitoa tukevien sähköisten palvelujen ja puhelinneuvonnan tuottaminen sopii erityisen hyvin keskitettäväksi.
    • Suuria yksiköitä voi olla helpompi hallinnoida yhtenäisin keinoin (säännöt, toimintatavat).

    Esimerkkejä ongelmista:

    Kansalaisen tai potilaan näkökulma

    • Palvelut siirtyvät etäämmälle, erityisesti syrjäseuduilta, mikä hankaloittaa palveluihin hakeutumista ja niiden käyttöä.
    • Suurissa yksiköissä voi olla vaikeaa tuottaa potilaan ja paikallisten olojen tuntemukseen
      perustuvaa henkilökohtaista palvelua.
    • Potilaan mahdollisuudet valita hoitopaikka vähenevät.

    Työntekijöiden näkökulma

    • Työ voi muuttua liukuhihnamaiseksi ja persoonattomaksi.
    • Työtoverien ja potilaiden tuntemus voi jäädä suuressa yksikössä pinnalliseksi.
    • Suurissa yksiköissä vastuun kantaminen omasta työstään voi olla vähäisempää.
    • Mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön voivat vähetä.

    Palveluntuottajan tai terveydenhuollon näkökulma

    • Suuressa yksikössä toiminta voi olla jäykempää ja epätaloudellista mm. toiminnan monimutkaistumisen vuoksi, jolloin taloudelliset hyödyt jäävät saamatta.
    • Suuressa yksikössä hallinnointi vaatii enemmän työtä ja hallinto on etäämpänä toiminnasta kuin pienessä yksikössä.

    11. Analysoi, millaisia hyötyjä onnistuneella priorisoinnilla on mahdollista saavuttaa julkisessa terveydenhuollossa. (yo syksy 2017)

    Priorisoinnilla tarkoitetaan asioiden asettamista toisten edelle. Priorisoinnin vaikutuksia on mahdollista tarkastella yksilön, terveydenhuollon ammattilaisten, sekä palvelujen tuottajan näkökulmasta.

    • Yksilö: 
      • kun ei käytetä voimavaroja tehottomiin hoitoihin, tehokkaisiin hoitoihin pääsy ajallaan varmistuu ja hoitoihin pääsy on tasapuolista
      • potilaiden tasa-arvo paranee
    • Terveydenhuollon ammattilaiset: 
      • yleisesti hyväksytyt hoidot parantavat toiminnan luotettavuutta ja tasalaatuisuutta
      • ammattitaito voidaan keskittää vaikuttaviin hoitoihin, ja tällöin myös potilasturvallisuus lisääntyy
      • henkilökunnan työhyvinvointi ja oikeusturva paranevat, kun he voivat työskennellä organisaatiossa, jossa tiedetään, miten ja keitä hoidetaan
    • Palvelujen tuottaja: 
      • tehottomien hoitojen karsiminen vähentää kuluja
      • toiminta on tehokkaampaa, mikä mahdollistaa useampien hoitoon pääsemisen
      • voimavarat voidaan käyttää järkevästi
      • suunniteltu priorisointi vähentää inhimillisiä kärsimyksiä ja taloudellisia kustannuksia aiheuttavaa sattumanvaraisuutta

    12. Terveysteknologia tuottaa erilaisia mittareita oman kehon toimintojen mittaamiselle. Mittarien lisäksi tarjolla on esimerkiksi älypuhelinsovelluksia mittaustulosten sekä oman toiminnan kuten juomisen, syömisen ja aktiivisuuden kokoamiseen ja tilastointiin. Arvioi oheisia aineistoja hyödyntäen itsemittaamisen hyötyjä ja haittoja terveyden sekä sairauksien hoitamisen kannalta. (yo syksy 2016)

    Esko on kerännyt verenpainelukemansa vuoden ajan älypuhelimeen. Erillistä mittalaitetta ei tarvita: mansetti kiinnitetään älypuhelimeen, jossa oleva sovellus mittaa paineen, tallentaa lukeman ja siirtää sen langatonta verkkoa pitkin palvelimelle.
    Esko seuraa älypuhelimensa avulla myös painoaan ja päivittäistä aktiivisuuttaan. Hänellä on vaaka, jolla hän käväisee päivittäin. Vaaka lähettää painotiedon langattomasti älypuhelimeen. Päivittäistä aktiivisuuttaan Esko seuraa rannekkeen avulla. Se tarkkailee, miten paljon hän seisoo, istuu, nukkuu, kävelee ja liikkuu korkealla sykkeellä. Kaunistelu ei auta, sillä ranneke on lahjomaton.

    <http://www.tehy.fi>. Luettu 18.9.2015, muokkaus YTL.

    Helsinkiläinen yrityskonsultti Toni, 30, seisoo älyvaa’alla. Vaaka voisi lähettää painon ja rasvaprosentin yhteisöpalvelu Twitteriin, jos Toni niin haluaisi. Hän kerää tiedon mieluummin omaan talteen. Seuraavaksi hän tekee aamutreenin. Tänään siihen kuuluu voimaharjoittelua. Toistomäärät, painot, ajat ja treenin intensiivisyys kirjautuvat älypuhelimeen.
    Töissä Tonin tietokoneella pyörii ajanhallintasovellus. Se seuraa hänen ajankäyttöään minuutin tarkkuudella. Työnantaja ei sitä vaadi. Toni haluaa nähdä, mihin aika kuluu.
    Päivän mittaan hän ottaa kuvan kaikista syömistään aterioista ja lähettää ne personal trainerilleen. Toni mittaa myös fyysistä aktiivisuuttaan, mutta ei tänään, sillä hänen aktiivisuusrannekkeensa varastettiin kuntosalilla. Hän on kuitenkin oppinut, että aktiivisuuspisteet jäävät vähäisiksi, jos istuu koko päivän. Siksi Toni hoitaa kävellen puhelinkonferenssin, jossa käsitellään asiakasyrityksen kasvustrategiaa. Toni pitää kirjaa elämästään. Tiedot hän merkitsee taulukkolaskenta-ohjelmaan.

    <http://nyt.fi>. Luettu 18.9.2015, lyhennelmä.

    Yksilön terveyden ja sairauden hoidon kannalta

    Hyötyjä:

    • Oman kehon ja sen toimintojen tuntemus ja tunne oman terveyden hallinnasta paranee.
    • Huomio kiinnitetään elintapoihin, joilla on keskeinen merkitys terveyden ylläpitämisessä.
    • Yksilön oma osuus ja vastuu terveytensä ja sairautensa hoidossa korostuu.

    Haittoja:

    • Seurantaan voi ”sairastua”, eli seuraamisen merkitys elämässä ylikorostuu ja vaatii kohtuuttomasti päivittäistä huomiota (esim. liiallinen ravinnon tarkkailu, ortoreksia).
    • Mittaustulokset voivat aiheuttaa tarpeetonta huolestumista asioista, jotka eivät ole huolenaiheita (esim. normaali pulssin ja verenpaineen vaihtelu).
    • Huomion kiinnittäminen pelkkiin mittarien tuloksiin voi jättää huomiota vaille muita tärkeitä terveyteen liittyviä seikkoja (mieliala, sosiaaliset suhteet, elimistön toiminta kokonaisuutena).

    Väestön terveyden ja sairauden hoidon kannalta

    Hyötyjä:

    • Mittalaitteet mahdollistavat terveyden ja sairauksien oireiden etäseurannan ja voivat siten tukea kotihoitoa sekä palvelujen tuottamista taloudellisesti ja osittain tai kokonaan sähköisinä.
    • Etämittauslaitteet voivat toimia vaara- tai uhkatilanteiden hälyttäjinä.
    • Seurantatiedon jakaminen esim. sosiaalisessa mediassa muiden kanssa voi motivoida elintapamuutoksiin ryhmissä.
    • Seurantatietojen tuottamat laajat tietokannat terveyden kannalta tärkeästä arkikäyttäytymisestä voivat tuottaa hyödyllistä tutkimustietoa.

    Haittoja:

    • Ymmärrys terveydestä ja sairauksista voi supistua ”mittarilukemiksi”: mitä ei mitata, sellaista ei ole.
    • Mittaustulokset voivat aiheuttaa tarpeetonta terveyspalvelujen käyttöä tulosten herättämien kysymysten ja huolen vuoksi.
    • Jos seurantalaitteiden hankinta ja niihin liittyvä tieto jää pelkän oman kiinnostuksen varaan, ilmiö voi lisätä terveyteen liittyvää eriarvoisuutta. (Esim. mittareita käyttävät muutenkin terveellisesti elävät. Sen sijaan henkilöt, joilla on epäterveitä elintapoja tai seurantaa edellyttäviä sairauksia, eivät ole kiinnostuneita mittaamisesta tai heillä ei ole voimavaroja itsemittauksiin.)

    2. Terveyserot

    13. Oheisessa kuviossa esitetään vastasyntyneiden elinajanodotteen kehitystä vuosina 1971–2014 Suomessa. Esittele tiiviisti kuvion päätulokset ja pohdi, mitä selityksiä päätuloksille voidaan löytää. (yo kevät 2017)

    Elinajanodotteella tarkoitetaan vastasyntyneiden odotettavissa olevien elinvuosien määrää,
    jos kuolleisuus pysyy ennallaan. Kuvion päätulokset ovat

    1. miesten lyhyempi elinajanodote naisiin verrattuna,
    2. sukupuolten välisen elinajanodotteen eron kaventuminen tarkastelujaksolla noin kahdeksasta vuodesta noin kuuteen vuoteen (suurimmillaan ero noin 9 vuotta 1970-luvun lopulla) sekä
    3. elinajanodotteen kasvu tarkastelujakson aikana molemmilla sukupuolilla.

    Keskeisiä selityksiä miesten lyhyempään elinajanodotteeseen naisiin verrattuna väestötasolla:

    • Sepelvaltimotauti, keuhkosyöpä, alkoholisairaudet: epäterveelliset elintavat selittävät miesten ylikuolleisuutta, naiset käyttävät maltillisemmin alkoholia, polttavat vähemmän tupakkaa ja syövät terveellisemmin
    • Tapaturmat ja väkivalta: naiset eivät ota riskejä siinä määrin kuin miehet
    • Naiset pitävät terveydestään parempaa huolta: käyttävät enemmän terveyspalveluja, hakeutuvat hoitoon aikaisemmin ja noudattavat paremmin saamiaan hoito-ohjeita
    • Naishormonit (estrogeenit): naisten kuolleisuus sepelvaltimotautiin ennen vaihdevuosia pienempi kuin samanikäisillä miehillä, mutta tämä ero kaventuu myöhemmässä vaiheessa
    • Mahdollisesti vaikuttavat myös miesten työolot, fyysisesti raskas työ, työtapaturmat.

    Miksi ero on kaventunut: miesten ja naisten elintavat ovat lähentyneet toisiaan, esimerkiksi erot alkoholin käytössä ja tupakoinnissa ovat kaventuneet ja naiset ottavat riskejä aiempaa enemmän.

    Elinajanodotteen yleisen kasvun taustalla on monia syitä.

    • Yhteiskunnan tila (mm. talous, kulttuuri, rauha, turvallisuus, ihmisoikeudet) luo perusedellytykset elinajanodotteen kasvulle
    • Suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa ja päätöksenteossa terveys otetaan huomioon, ainakin jossain määrin
    • Suomessa on kiinnitetty huomiota terveellisen työ- ja elinympäristön luomiseen sekä terveyspalvelujen laadun ja saatavuuden kehittämiseen
    • Väestötasolla ihmisten elintavat ovat parantuneet koulutuksen ja tiedon lisääntymisen myötä

    14. Ylen uutiset otsikoi: ”Miehet sinnittelevät, mutta kuolevat silti nuorempina – näistä syistä naiset yhä elävät pidempään”. (Yle 27.9.2016). Mitkä tekijät selittävät miesten ja naisten elinajanodotteen eroja Suomessa? (yo kevät 2019)

    Elinajanodote kertoo, kuinka monta vuotta tietyn ikäisillä henkilöillä on keskimäärin jäljellä elinvuosia

    • miehet käyttävät enemmän alkoholia ja tupakoivat enemmän kuin naiset
    • miehet syövät epäterveellisemmin 
    • ylipaino on miehillä yleisempää
    • miehet harrastavat liikuntaa keskimäärin vähemmän
    • miehet sairastuvat sepelvaltimotautiin aikaisemmin kuin naiset, joita estrogeenin eritys suojaa vaihdevuosiin saakka
    • naiset käyttävät enemmän terveyspalveluja, hakeutuvat hoitoon aikaisemmin ja noudattavat hoito-ohjeita tunnollisemmin
    • ennenaikaista kuolleisuutta aiheuttavat miehillä tapaturmat ja väkivalta
    • naisilla on keskimäärin pidempi koulutus kuin miehillä, mikä on yhteydessä pidempään elinajanennusteeseen
    • biologisia selityksiä on mahdollisesti naisten pidemmät telomeerit, jotka säätelevät solun jakautumista, naisten immunologia, joka suojaa paremmin taudeilta, sekä x-kromosomiin liittyvät geenit, jotka mahdollisesti suojaavat ikääntymiseltä

    15. Helsingin Sanomissa oli oheinen uutisotsikko, joka perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin
    laitoksen tutkimukseen. Selitä perustellen, miksi lasten ja nuorten suunterveydessä ilmenee
    sosiaaliryhmien välisiä eroja. (yo syksy 2016)

    • Elintapoihin vaikuttavat vanhempien myönteinen asenne sekä vanhemmilta saatu esimerkki.
      • Terveystapoja opitaan perhepiirissä jo hyvin nuorena.
    • Lasten elintavat ovat yhteydessä vanhempien, etenkin äidin, koulutukseen ja varallisuuteen.
      • Lyhyemmän koulutuksen saaneiden vanhempien lapset ovat yleisemmin ylipainoisia, syövät vähemmän kasviksia ja pesevät harvemmin hampaansa kuin pidemmän koulutuksen saaneiden vanhempien lapset.
      • Suunterveydelle epäedullisten ruokailutottumusten, kuten napostelun ja makeiden välipalojen ja juomien runsaamman käytön, on todettu olevan yleisempää alemmissa sosiaaliryhmissä.
      • Korkeasti koulutetuilla on muita yleisemmin tietoa ravitsemuksesta ja varaa syödä terveellisesti.
    • Väestöryhmien välillä on eroja myös terveydenhuollon palveluiden käytössä.
      • Ylempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat käyttävät tarpeeseen nähden enemmän hammashoitopalveluja kuin alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat.

    16. Oheisissa aineistoissa (9.A ja 9.B) on tietoa menetettyjen elinvuosien määrästä maakunnittain. Piirrä tilastoaineiston (9.A) pohjalta kuvio, jossa esität käyrien avulla Kainuun ja Ahvenanmaan maakuntien asukkaiden menetetyt elinvuodet sukupuolittain vuosina 1990–2013. Tee yhteenveto päätuloksista, ja liitä vastaukseen kuvankaappaus laatimastasi kuviosta menetetyissä elinvuosissa tapahtuneista muutoksista. Erittele tekijöitä, jotka voivat selittää menetetyissä elinvuosissa ilmenevää eroa Kainuun ja Ahvenanmaan maakuntien välillä. (yo syksy 2017)

    Aineisto:
    9.A Tilasto: Menetetyt elinvuodet
    9.B Teksti: Menetetyt elinvuodet -indeksin kuvaus

    Päätulokset voidaan jaotella sukupuoliryhmien välisiin ja sisäisiin muutoksiin sekä maakuntien koko väestöä koskeviin muutoksiin.

    • Miehet menettävät naisia enemmän elinvuosia molemmissa maakunnissa, mutta sukupuolten välinen ero menetetyissä elinvuosissa on kaventunut.
    • Naisten ryhmässä maakuntien välinen ero menetetyissä elinvuosissa on maltillinen, kun taas miesten ryhmässä kainuulaiset menettävät elinvuosia selvästi enemmän kuin ahvenanmaalaiset.
    • Reilun 20 vuoden ajanjaksolla menetettyjen elinvuosien määrä on vähentynyt molemmissa maakunnissa ja että Ahvenanmaalla on menetettyjen elinvuosien määrä pysynyt koko ajan selvästi vähäisempänä kuin Kainuussa.

    Tarkastelujakson aikana menetetyissä elinvuosissa ilmenevät erot Kainuun ja Ahvenanmaan
    maakuntien välillä selittyvät suurelta osin yksilöiden elintavoilla ja yhteiskunnan rakenteisiin
    liittyvillä tekijöillä.

    • Kainuussa ennenaikaiset sydän- ja verisuonitauteihin, alkoholin käyttöön ja tupakointiin liittyvät kuolemat ovat yleisempiä kuin Ahvenanmaalla.
      • Ne selittyvät liikuntaan, ravintoon ja päihteiden käyttöön liittyvillä elintapaeroilla.
    • Kainuussa tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemat ovat yleisempiä kuin Ahvenanmaalla, ja osittain ne liittyvät alkoholin käyttöön. 
    • Ahvenanmaalla ja muualla rannikkoseuduilla asuvien pidempää elinikää valtaväestöön verrattuna on selitetty niin kutsutulla sosiaalisella pääomalla. Sillä viitataan tavallisesti yhteisöihin ja niiden synnyttämään luottamukseen, vastavuoroisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen, mitkä taas ovat yhteydessä ihmisen terveyteen.
    • Koulutusmahdollisuudet, työelämän rakenteet ja terveydenhuoltojärjestelmän saavutettavuus ovat esimerkkejä yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä, jotka vaikuttavat ihmisen elinvuosiin.
      • Kainuulaisten koulutusrakenne on erilainen kuin ahvenanmaalaisten: sekä perus- että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on Kainuussa pienempi.
      • Kainuun työttömyysaste on korkeampi kuin Ahvenanmaalla.
      • Sosioekonominen asema (mm. koulutus, työ, tulot) vaikuttaa elintapoihin ja terveyteen liittyviin kulutusmahdollisuuksiin.
      • Heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevilla terveyttä vaarantavat ja elinikää lyhentävät tekijät ovat yleisempiä kuin paremmassa asemassa olevilla.
      • Koulutetut ja aktiiviset kansalaiset pystyvät käyttämään monipuolisesti terveydenhuollon tai muita palveluja, mutta heikommassa asemassa olevat sosiaaliryhmät eivät osaa käyttää palveluja tai pysty vaatimaan niitä samalla tavoin.
      • Kainuussa pitkät välimatkat hankaloittavat terveydenhuollon palvelujen tasa-arvoista saavuttamista.

    17. Kartassa (aineisto 8.A) on Maailman terveysjärjestön (WHO) arvio väestön terveiden elinvuosien odotteesta maittain jaoteltuna. Terveiden elinvuosien arviossa huomioidaan väestön elinajanodote, josta vähennetään sairauksien tai vammojen vuoksi menetetyt terveet elinvuodet. Esittele tiiviisti tärkeimmät alueelliset erot terveiden elinvuosien odotteessa. Tarkastele alueellisten erojen syitä hyödyntäen myös karttoja (aineistot 8.B–8.E). (yo syksy 2018)

    Aineisto:
    8.A Kartta: Vastasyntyneen terveiden elinvuosien odote
     8.B Kartta: Tupakoinnin esiintyvyys 15 vuotta täyttäneillä
     8.C Kartta: Vähäisen liikunnan esiintyvyys 18 vuotta täyttäneillä
    8.D Kartta: Kohonneen verenpaineen esiintyvyys 18 vuotta täyttäneillä
    8.E Kartta: Terveydenhuoltoon henkeä kohti käytetty rahamäärä

    Elinajanodote kertoo, kuinka monta elinvuotta tietyn ikäisillä henkilöillä on keskimäärin jäljellä. Terveiden elinvuosien odotteessa elinajanodotteesta on vähennetty väestön keskimääräinen elämän loppuvaiheen sairastavuus ja toimintakykyrajoitteinen aika.

    Elinajanodotteeseen samoin kuin terveisiin elinvuosiin vaikuttavat lukuisat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi väestön elintavat, koulutustaso, varallisuus, ympäristön terveellisyys ja vaaratekijät, yhteiskunnan turvallisuus sekä terveydenhuoltoon käytetyt voimavarat.

    Maat voidaan jakaa pitkän odotteen maihin, lyhyen odotteen maihin ja välille sijoittuviin maihin.

    Pitkän odotteen maat: Länsi-Eurooppa, Kanada, Australia, Japani ja Chile.

    • Kaikki edustavat kehittyneitä teollisuusmaita, joissa hyvään eliniän ennusteeseen
      vaikuttavat korkea koulutus- ja varallisuustaso, kehittyneet terveyspalvelut sekä huomion
      kiinnittäminen terveellisiin elintapoihin ja riskitekijöiden, kuten kohonneen verenpaineen,
      ehkäisyyn
    • Nämä seikat ehkäisevät tai lykkäävät kuolemista yleisimpiin kansansairauksiin eli sydän- ja verisuonitauteihin, hengityselinten sairauksiin ja tavallisimpiin syöpiin.
    • Tämä näkyy karttakuvioissa siten, että tupakointi, vähäinen liikunta ja kohonnut verenpaine ovat näissä maissa harvinaisempia ilmiöitä kuin useimmissa muissa maissa.
    • Myös näissä maissa terveyspalveluihin käytetään henkeä kohti enemmän varoja kuin muualla.

    Lyhyen odotteen maat: Afrikan maat ja Intia

    • Koulutus- ja varallisuustaso on matala.
    • Elinolot ovat heikommat ja hygienia huonompaa verrattuna muihin maihin.
    • Näillä alueilla esiintyy runsaasti trooppisia sairauksia ja HIV-infektioita. Lisäksi useissa maissa yhteiskunnalliset levottomuudet vaikuttavat terveyteen ja terveydenhuoltoon.
    • Näissä maissa myös kohonnut verenpaine on yleisempi ongelma kuin muissa maissa, mikä vaikuttaa eliniän ennusteeseen verenkiertoelimistön sairauksien lisääntymisen kautta.
    • Terveydenhuoltoon käytetään henkeä kohti vähemmän varoja verrattuna muihin maihin.

    Välimaastoon sijoittuvat maat: Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja Etelä-Amerikka Chileä lukuun ottamatta

    • Syyt vaihtelevat maittain.
    • Yhdysvallat on vaurauden sekä koulutuksen ja terveydenhuollon tason puolesta samaa luokkaa muiden kehittyneiden teollisuusmaiden kanssa, mutta se poikkeaa näistä elintapojen, mm. vähäisen liikunnan, ravintotottumuksien ja ylipainon, vuoksi.
    • Kiina taas ei ole yhtä vauras kuin kehittyneet teollisuusmaat, mutta elintavat (vähäinen liikunta ja kohonnut verenpaine on harvinaista verrattuna muihin maihin) vaikuttavat terveiden elinvuosien odotteeseen suotuisasti.
    • Terveiden elinvuosien odotteen perusteella Venäjä eroaa omaksi ryhmäkseen muista teollistuneista maista heikomman odotteen vuoksi. Venäjällä tupakointi on selvästi yleisempää verrattuna läntisiin teollisuusmaihin, samoin alkoholin kulutus.
    • Venäjällä, Kiinassa ja Etelä-Amerikan maissa (Chileä lukuun ottamatta) terveydenhuoltoon henkeä kohti käytetty rahamäärä on pienempi kuin läntisissä teollisuusmaissa.

    3. Terveysetiikka

    18. Analysoi potilaan oikeuksien toteutumista hyödyntäen tekstiaineistoa 7.A. (yo kevät 2021)

    • Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hoito ei ole
      saavutettavaa, ellei potilaalla ole tarvittavaa välineistöä tai osaamista. Digitaalisia terveyspalveluita tulisi kehittää asiakas- ja potilaslähtöisesti.
    • Potilaalla on oikeus hyvään kohteluun, kuten ihmisarvon, vakaumuksen ja yksityisyyden kunnioittamiseen. Terveyspalvelut on annettava yhdenvertaisesti niin, ettei ihmisiä aseteta eriarvoiseen asemaan esimerkiksi iän, terveydentilan tai vammaisuuden perusteella.
      • Tekstissä mainitaan, että ”tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyden voimakas lisääntyminen haastaa perusterveydenhuollon jo ennestään niukat resurssit, eikä potilaslähtöisten toimintamallien ja työnjaon uudistaminen enää riitä vastaamaan kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan aiheuttamiin ongelmiin”. Tämä viittaa siihen, että oikeus laadultaan hyvään hoitoon ei välttämättä toteudu.
      • Tekstissä mainitaan, että ”digitaalisten työkalujen käyttö ei tähtää pelkästään parempaan ja tasavertaisempaan hoidon saatavuuteen vaan myös terveyshyödyn lisäämiseen.” Digitaalisessa ympäristössä potilaalla on mahdollisuus saada hoitoa halutessaan kotoa käsin.
      • Digitaaliset palvelut mahdollistavat tiedon nopean välittymisen ja jatkuvan seurannan sekä mahdollisuuden kysyä tarkennuksia. Terveydenhuoltohenkilöstöllä tulee olla
        osaamista toimia ja olla vuorovaikutuksessa potilaan kanssa myös digitaalisessa ympäristössä.
    • Potilaalla on myös itsemääräämisoikeus, eli hoidon on tapahduttava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa ja hänen suostumuksellaan.
    • Potilaan oikeuksiin kuuluu myös tiedonsaantioikeus. Potilaalle annetaan tiedot hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hoitoon liittyvistä seikoista.
      • Tekstissä ei selkeästi ilmene itsemääräämisoikeuteen tai tiedonsaantioikeuteen viittaavia asioita, mutta siinä kuitenkin mainitaan ”potilaslähtöisyys ja potilaslähtöiset hoitomallit”.
      • Tiedonsaanti digitaalisessa ympäristöissä edellyttää välineistöä ja osaamista sekä tietosisällön ymmärrettävyyttä.
    • Potilaalle on tarvittaessa laadittava hoitosuunnitelma (omahoito, moniammatillinen tiimityö, potilaan ja ammattilaisten ajankäytön optimointi).
      • Mikäli potilas on tyytymätön hoitoonsa tai kohteluunsa, hänellä on oikeus valittaa tekemällä muistutus tai kantelu tarvittaessa potilasasiamiehen avustamana (hoidon laadun arviointi ja jatkuva palautteen kerääminen muuttunevat jatkossa itsestäänselvyydeksi).

    19. Tarkastele kauneus- eli esteettiseen kirurgiaan ja sen markkinointiin liittyviä eettisiä näkökulmia. Voit hyödyntää vastauksessasi mainosvideota 7. A. (yo syksy 2020)

    Kauneuskirurgian eettisyyttä voidaan tarkastella videon avulla monista eri lähtökohdista, esimerkiksi arvojen tai arvoristiriitojen, motiivien, oikeuksien, velvollisuuksien, hyveiden tai seurausten näkökulmista.

    Kauneuskirurgian ja sen markkinoinnin eettisyyden pohdinnassa voi huomioida osapuolina palvelujen tuottajan ja käyttäjän tai tarkastella asiaa yhteiskunnan tai kulttuurin tasolla.

    • Kauneuskirurgiassa korostuvat taustalla arvoina nuoruuden ihannointi ja ulkonäön
      merkityksen korostaminen sekä hedonismi, joiden saavuttamisen keinoja toimenpiteet
      ovat. Videon kuvamaailmassa nämä näkyvät ihmisissä esimerkiksi vähäpukeisuutena
      ja nuorekkaana ja rentona tunnelmana. Yhteiskunnassa vallitsevien arvojen mukaisesti Suomen päätöksenteossa on priorisoitu julkisessa terveydenhuollossa sairauden hoitoa kauneuskirurgian sijaan ja säädelty mm. toimenpiteiden Kela-korvauksia.
    • Kauneuskirurgian motiiveina voivat olla oman elämänlaadun kohottaminen,
      onnellisuus ja itsensä hyväksyminen tai hyväksytyksi tuleminen, jotka ovat osa
      terveyttä ja hyvinvointia. Videolla ulkonäkö tuo onnea, ystäviä, vapautta,
      itsevarmuutta ja rakkautta.
    • Lääkärin ammattietiikkaan kuuluu velvollisuus kärsimyksen lievittämiseen, sairauden
      hoitamiseen ja terveyden edistämiseen tarkoituksenmukaisilla hoidoilla sekä
      ihmisyyden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Kauneuskirurgiassa tarve
      lähtee potilaasta itsestään. Kirurginen toimenpide voi olla kärsimystä lievittävä
      tarkoituksenmukainen hoito, koska se voi vahvistaa minäkuvaa, mutta hoito voisi
      sisältää myös elintapaohjausta sekä tukea itsensä hyväksymisessä.
    • Itsemääräämisoikeuden mukaisesti jokaisella on oikeus päättää omista valinnoistaan ja kaunistaa itseään. Voidaan pohtia sitä, kuinka tietoisia päätökset ovat ja miten niihin mainoksilla vaikutetaan. Tämänkaltaiset mainokset tuottavat tiedon sijaan enemmän tarpeita ja herättävät tunteita. Potilaan oikeuksiin kuuluu saada tietoa toimenpiteestä, sen riskeistä ja myös sen vaihtoehdoista.
    • Mainontaa ja markkinointia säädellään normeilla, ohjeilla sekä kuluttajansuojalaeilla. Mainonta ei saisi olla harhaanjohtavaa, eli sen tulisi noudattaa totuudellisuuden ja luotettavuuden hyveitä ja normeja. Kauneuskirurgian mainos rakentaa tarpeita, luo mahdollisesti epärealistisia odotuksia, liioittelee hyötyjä ja jättää kertomatta riskeistä ja vaihtoehdoista. Tämä mainosvideo vahvistaa hedonistista mielikuvaa, luo ulkonäkölupauksista ja mielikuvista kauppatavaraa ja tekee kauneuskirurgiasta kulutushyödykkeen.
    • Jos kauneuskirurgia tuottaa onnellisuutta ja hyvinvointia käyttäjälle sekä hänen läheisilleen, on se seurauseettisesti hyväksyttävää. Eettisesti arveluttavia kauneuskirurgian seurauksia ovat esimerkiksi, että tyytymättömyys omaan kehoon lisääntyy sekä että potilasturvallisuuteen ja kauneuskirurgiaturismiin voi liittyä ongelmia ja niiden korjaaminen voi jäädä tehtäväksi julkisin varoin. Ikääntymisen ja ulkonäön muutosten korjaaminen vahvistaa medikalisaatiota, jossa normaaleihin ilmiöihin tarjotaan lääketieteellisiä ratkaisuja. Toimenpiteiden näkyvä markkinointi voi johtaa niiden yleistymiseen, kehollisuuden korostumiseen ja kehonkuvan ongelmien vahvistumiseen. Lisäksi näkyvä markkinointi normalisoi kauneuskirurgian osaksi arkipäiväistä kulttuuria.

    20. Videolla (aineisto 4.A) esitellään ruokakolmio, joka kuvaa terveyttä edistävää ruokavaliota. Pohdi ruokakolmion mukaisten ruokavalintojen eettisyyttä. (yo kevät 2019)

    Aineisto:
    4.A Video: Ruokakolmio

    Ruokavalintojen eettisyyttä voidaan pohtia esimerkiksi hyveiden, velvollisuuksien, seurausten, ihmisen autonomian sekä arvojen ja arvoristiriitojen näkökulmista. Näitä näkökulmia voidaan eritellä eri osapuolten, kuten yksilön, yhteisön, yhteiskunnan tai ympäristön, kannalta.

    • Hyveisiin kuuluu huolenpito ruoan avulla eri ikäkausina. Yksilöllisyys ruokavalinnoissa on hyveiden kannalta joskus hankalaa. Ruokakolmion huipulla olevien sattumien runsas syöminen voidaan ajatella paheeksi ja vastaavasti kohtuullinen lihansyönti hyveeksi, kuten myös runsas kasvisten, marjojen, hedelmien ja viljatuotteiden syöminen. On myös mahdollista pohtia, onko eettisesti oikein valita kaukana tuotettuja, ympäristöä kuluttavia ruoka-aineita tai heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin.
    • Velvollisuudet: Tämä toteutuu syömällä suositusten mukaisesti enemmän kalaa ja kasvikunnan tuotteita ja vähemmän suolaa ja punaista lihaa. Ympäristötietoinen kuluttaja haluaa käyttää yhä enemmän ympäristöystävällisiä elintarvikkeita, kuten kasviksia, marjoja, hedelmiä ja viljatuotteita, mikä velvoittaa myös tuottajia ja elintarviketeollisuutta huomioimaan ympäristöpäästöt. Ruoan paikallisuus on osa suomalaisen ruokakulttuurin arvostusta ja se parantaa ruoan jäljitettävyyttä ja vähentää kuljetusten ympäristövaikutuksia. Kuluttaja voi toimia ruokamarkkinoiden muuttamisen veturina esim. ostamalla terveyttä edistäviä ruoka-aineita tai tuotteita, joiden valmistuksessa on huolehdittu eläinten hyvinvoinnista.
    • Seuraukset: Ruokakolmion avulla voidaan muokata yksilön omaa ruokavaliota terveellisemmäksi. Näin pienennetään sairastumisriskiä ja samalla vähennetään ympäristön kuormittumista. Liha- ja maitotuotteet ovat hyviä proteiinien lähteitä. Ruokakolmiossa suositaan kalan ja broilerin lihaa ja vastaavasti rajoitetaan punaisen lihan käyttöä. Ruokakolmiossa painotetaan myös terveellisten ja ympäristöystävällisten kasvisten, marjojen ja hedelmien sekä kokojyväviljavalmisteiden käyttöä. Yhteiskunta voi vaikuttaa ruoka-ainevalintoihin mm. hinnoittelun kautta keventämällä terveellisten ja ympäristöystävällisten kasvisten, hedelmien ja marjojen verotusta. Ruokakolmion mukaisella ruokavaliolla on terveyttä edistävä ja ylläpitävä vaikutus, mikä voi vähentää esim. kroonisten sairauksien ilmaantuvuutta. Myös eettinen motivaatio on mahdollista liittää ruokakolmion mukaisiin ruokavalintoihin, kun suositaan vähemmän luontoa rasittavia kasvikunnan tuotteita. Ravintolat voivat suosia lähellä kasvatettuja ja tuotettuja elintarvikkeita kuljetuskustannusten vähentämiseksi.
    • Yksilöllä on periaatteessa autonomia eli oikeus päättää itse, mitä syö, sekä oikeus saada terveellistä ja eettisesti tuotettua ruokaa eri ikäkausina.
    • Arvot ja arvoristiriidat: Terveyttä ja ruoan terveellisyyttä pidetään arvokkaana asiana. Ruokakolmion sattumat ovat epäterveellisiä, ja siksi niitä ohjataan syömään niukasti. Yksilön valinnat voivat olla toisinaan ristiriidassa sekä omien että yhteiskunnassa hyväksyttyjen arvojen kanssa. Lapsiin vetoava markkinointi saattaa olla ristiriidassa ravitsemussuositusten kanssa. Uskonnot voivat säädellä sitä, mitkä ruoka-aineet ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä.

    21. Analysoi lehtikirjoitusta (aineisto 9.A) potilaan oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. (yo syksy 2018)

    Aineisto:
    9.A Lehtikirjoitus: Äiti kuihtui

    Potilaan oikeuksilla tarkoitetaan potilaan asemaa ja oikeuksia koskevia periaatteita terveyden-
    ja sairaanhoidossa. Niistä on säädetty laissa potilaan asemasta ja oikeuksista.

    • Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Potilaalla on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä.
      • Kirjoituksen perusteella kuvattu potilas (”äiti”) ei näytä saaneen hänen tilansa edellyttämää hoitoa, kun otetaan huomioon hänen toimintakykynsä (”äiti ei selviäisi yksityisessä ryhmäkodissa”, ”täysin autettava”) sekä ravitsemus ja kivun hoito (”neljässä kuussa paino putosi yhdeksän kiloa”, ”äidillä oli kovia kipuja”). Kertomuksesta ei ilmene, että tähän olisi ollut syynä käytettävissä olevien voimavarojen puute.
    • Jos täysi-ikäinen potilas ei pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa.
      • Kirjoituksen perusteella lähiomaiselle ei ole kerrottu hoidon järjestämisestä, eikä hänen kantaansa asiaan ole kuultu (”lääkityksen muutoksesta jätettiin kertomatta”).
    • Potilaalla on oikeus hyvään kohteluun, niin että potilaan ihmisarvoa, vakaumusta ja yksityisyyttä kunnioitetaan.
      • Hyvä kohtelu ei näytä toteutuneen päätellen mm. syöttämisen puutteista, mustelmien syntymisestä ja puutteellisesta kivun hoidosta.
    • Potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hoidon aloittamiseksi hankitaan aina kun mahdollista potilaan tai hänen laillisen edustajansa, lähiomaisensa tai muun läheisensä suostumus.
      • Näin ei kuvauksen mukaan tehty (”lääkitystä muutettiin tyttärelle kertomatta”).
    • Potilaalle annetaan tiedot hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista.
      • Kuvauksen mukaan täysin autettavan henkilön lähiomaisille ei kerrottu syntyneistä mustelmista, lääkitysmuutoksista tai kipua koskevista havainnoista.
    • Potilaalle on tarvittaessa laadittava hoitosuunnitelma.
      • Kirjoituksen perusteella syntyy vaikutelma, että potilaan hoito ei ole ollut suunnitelmallista tai ainakaan suunnitelmallisuus ei ole perustunut potilaan ja omaisten kanssa yhteistyössä laadittuun suunnitelmaan (”pestessä äiti selvästi tunsi kipua. Sitä ei vain kukaan sanonut tyttärelle eikä hänen mukaansa äitiä hoitavalle lääkärillekään”).
    • Potilaalla on oikeus tehdä valitus (oikeusturva).

    22. Suomessa yli 400 ihmistä odottaa elinsiirtoa. Siirrettävistä elimis­tä on jatkuva pula. Onnistunut elinsiirto voi pelastaa siirteen saajan hengen ja parantaa hänen elämänsä laatua. Joka vuosi elinsiirtoa odottavista 5–10 prosenttia kuolee, koska sopivaa siirrettä ei saatu ajoissa. Suomessa tehdään munuaisen-, maksan-, sydämen-, keuhkon-, haiman- ja ohutsuolensiirtoja. Lain mukaan aivokuolleen henkilön elimiä ja kudoksia voidaan käyttää toisen ihmisen hyväksi, jos hän ei ole sitä eläessään vastustanut. Ihminen on aivokuollut silloin kun aivokudos on tuhoutunut niin, että elintärkeät aivotoiminnot ovat peruuttamattomasti loppuneet. Jos mahdollisella elinluovuttajalla ei ole elinluovutuskorttia, vainajan tahto pyritään selvittämään esimerkiksi kysymällä tietoja mielipiteestä hänen omaisiltaan. Munuaisen voi saada myös elävältä luovuttajalta. Terve, täysi-ikäinen ihminen voi luovuttaa toisen munuaisensa läheiselleen.

    Lähde: Sano kyllä elinluovutukselle -nettisivu, www.kyllaelinluovutukselle.fi. Muokkaus: YTL.

    Analysoi elinsiirtoihin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Oheisessa tekstissä kuvataan elinsiirtoja, mutta tekstiä ei välttämättä tarvitse hyödyntää vastauksessa. (yo kevät 2018)

    Elinsiirtoihin liittyviä eettisiä kysymyksiä voidaan arvioida seuraavista näkökulmista: arvot ja
    arvoristiriidat, hyveet, oikeudet, motiivit, seuraukset, velvollisuudet, toimintaa säätelevät normit, ammattieettiset periaatteet ja priorisointi. Näitä näkökulmia on mahdollista tarkastella elimen luovuttajan, elimen saajan, omaisten ja terveydenhuollon kannalta sekä yhteiskunnallisella ja globaalilla tasolla.

    • Elinluovutuksen voi katsoa olevan epäitsekkyyteen ja lähimmäisen rakkauden arvoon perustuva lahja elämälle, tai sen voi nähdä ilmentävän hyvää ihmisyyttä (hyve-etiikka). Arvoristiriitoja saattaa seurata esimerkiksi luovuttajan ja omaisen erilaisista näkemyksistä.
    • Elimen luovuttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Luovutuspäätöksen voi tehdä elinaikanaan elinluovutuskortilla. Elinluovutuksesta on oikeus kieltäytyä, eikä elimiä siirretä aivokuolleeltakaan, jos on tiedossa, että hän on eläessään vastustanut siirtoa esim. arvojensa takia. Alaikäisen ja vajaakykyisen elinluovutukseen tarvitaan huoltajan suostumus.
    • Elinsiirtoa odottavan potilaan oikeuksiin kuuluu saada tietoa omasta sairaudesta sekä riskeistä, joita elinsiirtoon liittyy. Hänellä on myös omaa hoitoaan koskeva itsemääräämisoikeus. Elävälle läheiselleen munuaisen luovuttamista suunnittelevan on potilaan oikeuksien mukaisesti saatava riittävästi tietoa luovutukseen liittyvistä riskeistä ja haitoista. Luovutuspäätöksen tekemiseen on varattava riittävästi aikaa.
    • Elinluovutuksen motiivina voi olla auttaminen ja hyvän tekeminen. Elinsiirtoihin liittyviä globaaleja ihmisen perusoikeuksia rikkovia eettisiä ongelmia ovat elinkauppa eli elinten kaupallinen käyttö, laittomiin elinsiirtoihin liittyvä toiminta ja elinsiirtoturismi, jossa motiivina on taloudellinen hyötyminen. Elinsiirtoa odottavan ja tarvitsevan elinehtona on siirteen löytyminen. Eettisesti on kuitenkin väärin toivoa kuolemaa tai onnettomuutta, jotta siirteitä saataisiin.
    • Siirron seurauksena uuden elimen saanut voi elää tervettä elämää tai hänen elinaikansa
      saattaa pidentyä. Hän myös voi kokea kiitollisuutta luovuttajaa kohtaan. Vuoden kuluttua siirteistä toimii yli 90 %. Luovuttajan omaisille läheisen aivokuolema on raskas tilanne. Luovutustiedosta voi seurata ahdistusta mutta myös lohdutusta auttamismahdollisuuden kautta. Oman munuaisen luovutuksesta saattaa seurata luovuttajalle paitsi iloa, myös huolta sekä omasta että lähiomaisen selviämisestä.
    • Onko elimen saajan velvollisuus huolehtia terveydestään, jotta elinsiirto onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla? Elimen luovutus ei ole velvollisuus.
    • Terveydenhuollossa elinsiirtotoiminta on vahvasti lailla ja kansainvälisillä sopimuksilla säädeltyä ja ohjeistettua. Elinsiirtojonossa odottaminen lisää sekä inhimillistä kärsimystä että sairauskuluja, joten siirtoprosessien tulisi olla laadukkaita, toimivia ja turvallisia. Lisäksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä sopivien siirteiden löytämiseksi.
    • Terveydenhuollossa määritetään, kuka sopii luovuttajaksi, ja todetaan aivokuolema, jotta luovutus voidaan toteuttaa. Luovutustilanteessa ammattietiikkaan kuuluu aivokuolleen henkilön ihmisarvoinen hyvä hoito sekä omaisista huolehtiminen ja omaisten surun kunnioitus. Ammattietiikan piiriin kuuluu myös, että potilaiden turvallisuus varmistetaan laadukkaalla ja ammattitaitoiselle tutkimisella. Elinluovuttajan ja siirteen saajan henkilöllisyyteen liittyvällä tiedolla on salassapitovelvoite. Elinluovutustahto ei saa vaikuttaa hoitoon, jos ihminen sairastuu vakavasti.
    • Terveydenhuollossa valitaan elinsiirtoa tarvitsevat potilaat ja heidät asetetaan kiireellisyysjärjestykseen elinsiirtojonoon (priorisointi). Siirto- ja luovutuspäätöksien tekoon tarvitaan useamman lääkärin osallistumista.

    23. Pohdi alla olevaa kirjoitusta terveydenhuollon eettisten periaatteiden näkökulmasta. (yo kevät 2017)

    Kohtuuton ajatus on se, että vaikka ihmiset eivät saa riittävästi ohjausta, tukea ja terapiaa ongelmiinsa, eivät he saisi edes itse lähteä hakemaan itselleen apua. Jos joku kokee saavansa enkelihoidoista apua pahaan oloonsa, onko se vain huono asia? Hyvässä elämässä saa olla
    leikillisyyttä, kunhan samaan aikaan ihmisellä on realiteettien tajua.

    On toki selvää, että ylilyöntejä tällä nk. ”huuhaa-alueella” on. Pidän itse kansalaisia keskimäärin fiksuina. On hienoa, että ihmiset haluavat ottaa enemmän vastuuta terveydestään. Silloin kun on kysymyksessä ihmisen henkinen hyvinvointi, se asiantuntijan tarjoama tie ei välttämättä ole se ainut oikea. En blogejakaan halveeraisi. Blogien vertaisihmisiltä voi saada erinomaista tukea omiin henkisiin prosesseihinsa.

    Onnellinen elämä on aina erilainen tarina. Ihmiset voivat tehdä erilaisia elämäntapavalintoja ja elää näin laadukasta elämää, poiketen asiantuntijoiden normeista. Minusta on elämän mitätöintiä kuvitella, että hyvä elämä olisi joku asiantuntijan ohjaama tieteellinen näyttötyö.
    Sen sijaan siihen tarvitaan paljon itseohjautuvuutta, luovuutta ja mielikuvitusta. – –

    Kärsimystä ja käännekohtia on ollut kautta aikojen ihmiselämässä. Se, että ahdistuin syöpädiagnoosieni jälkeen, ei ollut sairautta. Se oli normaali elämän ilmiö, jonka käsittelyyn sain paljon apua vertaisryhmistä, terapeuttisista ryhmistä ja itsehoito-oppaista. Ennen vanhaan kärsimys oli osa normaalia elämää. Vertaisihmisiltä, rukoilusta ja mietiskelystä saatiin tukea ja apua vaikeissa elämäntilanteissa, jos saatiin. Ja toki ihmisillä oli myös taikauskoa! Nykyään on menty toiseen ääripäähän. Monet normaalit elämän ilmiöt on medikalisoitu asiantuntijoiden (ja ”huuhaa-hoitajien”) rahastuksen lähteiksi, vaikka avaimet onnelliseen elämään on ihmisellä itsellään.

    <https://katisar.wordpress.com>. Luettu 22.1.2016. Muokkaus YTL.

    Terveydenhuollon keskeisiä eettisiä periaatteita ovat potilaan oikeus hyvään hoitoon, ihmisarvon kunnioitus, potilaan yksilöllisten tarpeiden ja kulttuurin huomioon ottaminen, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, hyvä ammattitaito ja hyvinvointia edistävä ilmapiiri sekä yhteistyö ja keskinäinen arvonanto.

    • Oikeus hyvään hoitoon tarkoittaa, että potilaalla on oikeus hyvään hoitoon voimavarojen
      puitteissa ja että käytetään lääketieteellisesti hyväksyttyjä menetelmiä. Hoidon ja ohjauksen tulee olla riittävää (”vaikka ihmiset eivät saa riittävästi ohjausta, tukea ja terapiaa ongelmiinsa ”), mutta tämä ei tarkoita mitä tahansa hoitoa, jota potilas haluaa, vaan hoidon tulee perustua tutkimuksissa tehoaviksi todettuihin menetelmiin.
    • Ihmisarvon kunnioitus ja potilaan yksilöllisten tarpeiden ja kulttuurin huomioon ottaminen merkitsee, että jokaisella on ainutkertainen ihmisarvo ja ”onnellinen elämä” on jokaisen ihmisen itse määrittelemä asia, eikä sen määrittely kuulu terveydenhuollolle. Ihmisarvon kunnioitus merkitsee myös myötäelämistä potilaiden kärsimyksissä sekä sitä, että muualta apua hakevaan potilaaseen ei suhtauduta kielteisesti.
    • Itsemääräämisoikeuden mukaan ihmisten tulee voida tehdä omat ratkaisunsa omien pyrkimystensä ja arvostustensa perusteella (esim. ”Jos joku kokee saavansa enkelihoidoista apua pahaan olonsa, onko se vain huono asia?”). Terveydenhuollon asia ei ole kieltää etsimästä sellaista hoitoa, jota ihminen haluaa. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.
    • Oikeudenmukaisuus edellyttää, että yhtäläisen hoidon tarpeessa olevat potilaat hoidetaan samojen periaatteiden mukaisesti. Ajatustapa ”Pidän itse kansalaisia keskimäärin fiksuina” jättää oman onnensa nojaan ne, joilla ei ole edellytyksiä arvioida tarjottujen hoitojen tehoa. Terveydenhuollolla on velvollisuus tukea ja neuvoa niitä, jotka eivät omin voimin pysty arvioimaan tarjolla olevien hoitojen hyödyllisyyttä.
    • Hyvä ammattitaito nojaa tutkittuun tietoon ja tehoavaksi todettujen menetelmien käyttöön, ja niihin yhteiskunnan tuottaman terveydenhuollon tarjoaman neuvonnan ja hoidon tulee perustua. Vaikka hyvä elämä ei olisikaan ”asiantuntijan ohjaama tieteellinen näyttötyö”, terveydenhuollossa ei voida suositella hoitoja, joiden hyödyistä ja haitoista ei ole tutkittua tietoa.
    • Yhteistyötä tarvitaan kustannusten hallinnan, hoidon vaikuttavuuden ja tehokkuuden tasapainottamisessa terveydenhuollossa niin, että mm. taloudellisten etujen vuoksi ei luoda keinotekoisia tarpeita (”normaalit elämän ilmiöt on medikalisoitu asiantuntijoiden – ja ’huuhaa-hoitajien’ – rahastuksen lähteiksi”).

    4. Terveyden tutkiminen

    24. Opiskelet 600 opiskelijan suuruisessa lukiossa, jossa halutaan tietoa nukkumistottumuksista. Laadi tutkimussuunnitelma. (yo syksy 2016)

    • tutkimussuunnitelmassa perustellaan tutkimusaihe eli miksi aihetta on syytä tutkia
    • tutkimussuunnitelmasta ilmenee, mitä tutkitaan, millä tutkimusotteella tutkimus toteutetaan, miten aineisto kerätään ja analysoidaan ja miten tulokset raportoidaan
    • tutkimuskysymyksistä riippuen tutkimusote voi olla määrällinen tai laadullinen tai niiden yhdistelmä:
      • tutkimuksessa voidaan kerätä esim. laaja määrällinen aineisto, jolloin saadaan tietoa koko lukiosta, tai
      • voidaan kerätä pienempi laadullinen aineisto ja paneutua syvällisemmin johonkin tiettyyn teemaan, tai 
      • voidaan kerätä sekä määrällinen että laadullinen aineisto
    • tutkimus voidaan toteuttaa poikkileikkaus- tai pitkittäistutkimuksena 
    • tutkimuksen kohteena ovat lukiolaisten nukkumistottumukset, ja aineistoa voidaan kerätä tutkimusotteesta riippuen esimerkiksi kyselylomakkein, haastattelemalla tai kirjoitusaineiston avulla
      • kyselyt ja haastattelut voivat olla strukturoituja, puolistrukturoituja tai avoimia
    • tutkimussuunnitelmasta selviää tutkimuksen ajoitus ja aikataulu 
    • tutkimuseettisiä kysymyksiä ovat muun muassa tutkimuslupiin, tutkittavien vapaaehtoisuuteen, luottamuksellisuuteen ja anonymiteettiin liittyvät kysymykset

    Erinomaisessa vastauksessa:

    • esitellään johdonmukainen ja toteuttamiskelpoinen kuvaus tutkimusprosessista
    • tutkimussuunnitelmassa on huomioitu viisi keskeistä tekijää (tutkimuksen tausta ja perustelut tutkimukselle, tutkimuskysymys, tutkimusote, aineistonkeruumenetelmät, aineiston analysointi, tulosten raportointi, tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys)
    • perustellaan tehdyt valinnat

    25. Neljänsadan opiskelijan lukiossa on suunnitteilla hanke, jonka tarkoituksena on vahvistaa oppilaitosyhteisön terveyttä tukevia tekijöitä. Hankkeen kohderyhmänä ovat lukion opiskelijat. Suunnittelun pohjaksi tarvitaan tutkimustietoa sosiaalisesta tuesta oppilaitoksessa. Tee tähän liittyvä tutkimussuunnitelma. (yo kevät 2021)

    Sosiaalisella tuella on monia määritelmiä, mutta usein sillä tarkoitetaan ihmisten välisessä
    vuorovaikutuksessa välittyvää huolenpitoa ja auttamista, jotka toimivat ihmisen hyvinvoinnin voimavarana.
    Tutkimuksessa voidaan tarkastella mm. sosiaalisen tuen muotoja ja lähteitä sekä kokemuksia tuen riittävyydestä, laadusta ja ajoituksesta. Koska hankkeessa toimitaan yhteisötasolla, kerätään aineistoa opiskelijoiden lisäksi opettajilta ja koulun muulta henkilökunnalta.

    • Tutkimussuunnitelmassa perustellaan aiemman tutkimuksen perusteella, miksi aihe on tärkeä, mitä uutta tietoa tarvitaan ja mitä tietoa tutkimuksen oletetaan tuottavan.
      Suunnitelmassa käytetyt lähteet merkitään tekstiin ja lähdeluetteloon.
    • Suunnitelmassa perustellaan ja rajataan tutkimusaihe eli se, mitä tutkitaan, sekä määritellään konkreettiset tutkimuskysymykset tai tutkimusongelmat, jotka määrittävät tutkimusotteen.
    • Tutkimuskysymysten mukainen tutkimusote puolestaan määrittää, miten sosiaalista tukea tutkitaan. Tutkimusotteeltaan tutkimus voi olla määrällinen, laadullinen tai monimenetelmäinen. Määrällisessä tutkimuksessa on mahdollista asettaa hypoteeseja.
    • Tutkimuksessa kerätään aineisto, joka antaa vastauksia tutkimuskysymyksiin. Suunnitelmassa kuvataan tutkimusotteen mukainen aineistonkeruu eli se, miten ja keiltä aineisto kerätään ja milloin ja paljonko sitä kerätään. Aineisto voidaan kerätä kerralla (poikkileikkaustutkimus) tai pitkin lukuvuotta (pitkittäistutkimus).
    • Määrällinen aineisto analysoidaan tilastomenetelmin (tarkastellaan esimerkiksi yleisyyksiä ja asioiden välisiä yhteyksiä). Sen jälkeen laadullisen aineiston keruu voidaan kohdentaa analyysin tuottamien tulosten perusteella siten, että keskitytään joihinkin sosiaalisen tuen keskeisiin ilmiöihin. Laadullinen aineisto analysoidaan laadullisin menetelmin (esim. sisällönanalyysi). Aineistonkeruussa voidaan toimia myös päinvastoin. Silloin kerätään ensin laadullinen aineisto, jonka analyysin pohjalta rakennetaan kyselylomake, johon kaikki opiskelijat, opettajat ja muu henkilökunta vastaavat.
    • Tutkimustulosten raportointi ilmenee myös tutkimussuunnitelmassa.
    • Tutkimuksen resurssit, kuten henkilöstö ja rahoitus, sisältyvät suunnitelmaan.
    • Tutkimussuunnitelmasta selviää myös tutkimuksen aikataulu eli tutkimuksen eri vaiheiden ajoitus.
    • Lisäksi tutkimussuunnitelmassa tarkastellaan tutkimuksen luotettavuutta (esim. reliabiliteetti ja validiteetti). Tutkimuksen tuottaman tiedon luotettavuutta tarkasteltaessa on otettava huomioon muun muassa aineistonkeruun ajankohta, sillä lukuvuoden kuluessa sosiaalisen tuen tarpeessa ja tarjonnassa voi olla vaihtelua.
    • Tutkimuseettisiin kysymyksiin kuuluvat muun muassa tutkimusluvat sekä aineiston keruuseen ja analysoimiseen liittyvät tekijät, kuten tutkittavien vapaaehtoisuus ja anonymiteetti sekä aineiston säilyttäminen ja saatujen tietojen luottamuksellinen käsittely. Lisäksi tarkastellaan tietosuojakysymyksiä.

    26. Analysoi tutkimusuutista (aineisto 7. A) terveyteen liittyvän tieteellisen tiedon periaatteiden kannalta ja tee vertailua arkitietoon perustuvaan tekstiin (aineisto 7. B). Anna aineistoista esimerkkejä. (yo kevät 2020)

    Tekstit ovat esimerkkejä tieteellisestä tiedosta ja arkitiedosta. Tieteellisen tiedon muodosta-
    miseen sisältyvät periaatteet ovat seuraavat: täsmällinen käsitteiden käyttö, tiedeyhteisön

    hyväksymät tutkimusmenetelmät, systemaattisuus, tutkimusprosessin toistettavuus, vertaisarviointi, tulosten julkisuus, tiedeyhteisön kritiikki, tiedon kumulatiivisuus ja itseäänkorjaavuussekä tulosten yleistettävyys. Arkitieto perustuu yksittäisiin havaintoihin, kokemuksiin ja tilanteisiin. Arkitieto on satunnaista, sen yleistettävyys on epävarmaa, ja ratkaisut saattavat perustua virheelliseen tietoon.


    27. Päättele tiivistelmän (aineisto 6.A) perusteella, mitä asetelmaa tutkimuksessa käytettiin. Kuvaa tutkimusasetelmaa ja piirrä siitä kaavio. Liitä vastaukseen kuvakaappaus laatimastasi kaaviosta. (yo kevät 2019)

    Aineisto:
    6.A Teksti: Tutkimuksen tiivistelmä

    Kuvan lähde: YTL

    • Kyseessä on kokeellinen tutkimus, jossa on koeryhmä-kontrolliryhmä (vertailu-ryhmä) -asetelma. Osallistujat on jaettu ryhmiin satunnaistamalla, jotta ryhmät olisivat alkutilanteessa mahdollisimman samankaltaiset.

    • Kummallekin ryhmistä tehdään alkumittaus.

    • Koeryhmä katsoo kuvia juoksumatolla kävelyn tai juoksun aikana.

    • Kontrolliryhmä (vertailuryhmä) vain kävelee tai juoksee juoksumatolla.

    • Loppumittaus tehdään kummallekin ryhmälle; ryhmien välisiä eroja mittaustuloksissa vertaillaan.

    28. Tekstissä 4.A on kuvaus tutkimuksesta. Mitä tietoja kuvaukseen pitäisi lisätä, jotta tutkimuksen luotettavuutta voitaisiin arvioida? (yo syksy 2019)

    Aineisto:
    4.A Teksti: Tutkimusuutinen

    Kyseessä on määrällinen tutkimus, jonka luotettavuutta kuvaavat pätevyys (validiteetti) ja luotettavuus (reliabiliteetti).

    • Kuvauksessa pitäisi mainita tutkijoiden nimet, heidän taustayhteisönsä sekä koulutuksensa.
    • Tutkijoiden sidonnaisuuksista, rahoittajista tai kirjoittajien luottamustehtävistä tulisi saada
      tarkempia tietoja.
    • Kuvaukseen tulisi lisätä tieto, milloin ja tai millä ajanjaksolla aineisto on kerätty. Uutinen on päivätty toukokuulle 2018, mutta siitä milloin tutkimus on tehty, ei ole tietoa, joten tutkimuksen ajankohtaisuutta ei voida arvioida.
    • Uutisessa pitäisi myös mainita, onko tutkimus julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä.
    • Tulosten yleistettävyyden kannalta tarvitaan lisätietoa tutkittavien määrästä, valinnasta ja edustavuudesta koko alakouluikäistä väestöä ajatellen.
    • Tutkimuksen keskeyttäneiden määrästä eli kadosta ei ole tietoa. Kato voi vääristää tutkimustuloksia.
    • Kuvaukseen tulisi lisätä tieto siitä, millainen tutkimusasetelma on ollut, miten aineisto on kerätty ja miten yhteyttä on mitattu.
    • Kuvauksessa tulisi kertoa, millä mittarilla pituutta, painoa, vyötärönympärystä ja kehonkoostumusta on mitattu.
    • Ruokavaliosta saatavaa ravintoaineiden saantia ei ole kuvattu, ja jos on käytetty ruokapäiväkirjaa, ei kerrota, kuinka monelta päivältä se on täytetty.
    • Kuvauksessa pitäisi mainita, miten liikunta-aktiivisuutta on tutkittu (onko käytetty kyselyä, liikuntapäiväkirjaa tai askelmittaria).
    • Aineiston analyysimenetelmistä tulisi antaa lisätietoa.
    • Kuvauksesta puuttuu maininta tekijöistä, joilla tutkimusaineisto on vakioitu.

    29. Ohessa on tiivistelmä tutkimuksesta (aineisto 6.A). Analysoi tutkimuksen luotettavuutta. (yo syksy 2018)

    Aineisto:
    6.A Teksti: Tutkimustiivistelmä

    Tutkimuksen luotettavuutta lisääviä tekijöitä:

    • Tutkimus oli kontrolloitu pitkittäistutkimus, jossa samat oppilaat osallistuivat sekä alku- että loppumittaukseen. Näin ollen oli mahdollista arvioida muutoksia sekä yksilö- että luokkatasolla.
    • Ohjelma- ja vertailuryhmä olivat taustaltaan (sosiodemografiset tekijät) samantyyppisiä.
    • Koulun vakituiset opettajat ja kouluterveydenhoitaja toteuttivat ohjelman tavanomaisessa kouluympäristössä.
    • Vastausosuus oli riittävän suuri (pieni kato).
    • Tutkimuksen julkaisupaikka (vertaisarvioitu tieteellinen lehti) ja useiden tutkijoiden yhteistyö lisäävät tutkimuksen luotettavuutta.

    Luotettavuutta heikentäviä tekijöitä:

    • Ohjelma- ja vertailuryhmät olivat samankaltaisia taustatekijöiltään, mutta koska kyseessä ei ole satunnaisotos, kaikkia vastaajajoukkoon liittyviä ominaispiirteitä ei voida kontrolloida.
      • Esimerkiksi ohjelmakoulu halusi osallistua ohjelmaan, kun taas vertailukoulu ei välttämättä olisi halunnut osallistua. Ohjelmakoulu saattoi näin olla halukkaampi sitoutumaan sosiaalisten suhteiden edistämiseen. 
    • Tutkimuksen tuloksia voidaan yleistää rajoitetusti pienen otoskoon ja perusjoukon homogeenisuuden takia.

    Tiivistelmä oli osin puutteellinen, joten tutkimuksen luotettavuutta ei ole mahdollisuutta arvioida kaikilta osin.

    30. Ohessa on kuvaus (aineisto 8.A) Konrad Relanderin (vuodesta 1906 lähtien ReijoWaara) lääketieteen väitöskirjasta vuodelta 1892. Lääketieteellisen tiedekunnan kokouksessa anatomian professori Georg August Asp esitti väitöskirjan hylkäämistä, koska se ei hänen mukaansa ollut tieteellinen tutkimus. Tutkimus hyväksyttiin kuitenkin akateemisena väitöskirjana Helsingin yliopistossa. Esittele Relanderin käyttämää ja vielä nykyäänkin käytössä olevaa tutkimusotetta eli tutkimustyyppiä. Miten perustelisit Georg August Aspille tämän tutkimusotteen luotettavuutta? (yo syksy 2017)

    Aineisto:
    8.A Teksti: Kuvaus Relanderin väitöskirjasta

    Tutkimuksessa kartoitettiin väestön pitkäaikaissairastavuutta ja siihen yhteydessä olevia elinolosuhteita ja elintapoja. Tutkimusote (tutkimustyyppi) ennakoi myöhemmin kehittynyttä epidemiologista tutkimusta.

    • Epidemiologia on väestötutkimusta.
    • Kuvaileva epidemiologia selvittää sairauksien ja niiden riskitekijöiden esiintymistä (prevalenssi) väestössä.
    • Kun tutkimus toistetaan, saadaan tietoa siitä, miten ilmiöt muuttuvat ajan mukana, esimerkiksi uusien tapausten ilmaantuminen (insidenssi).
    • Syysuhteiden osoittamiseen tarvitaan analyyttisia epidemiologisia tutkimuksia (kuten tapaus-verrokki- tai kohorttitutkimus). Tapaus-verrokki-tutkimuksen lähtökohtana on usein sairaus, jonka syitä yritetään selvittää. Sairastuneille pyritään löytämään mahdollisimman samankaltaisia mutta sairastumiselta säästyneitä verrokkeja, jotta taustatekijöitä voidaan verrata.
      • Kohorttitutkimuksessa seurataan samaa ihmisjoukkoa, jonka terveydentila on selvitetty huolellisesti ennen seurantaa. Tutkimuksessa selvitetään sairauksien ilmaantumista ja riskitekijöiden muutoksia.

    Tutkimusotteen (tutkimustyypin) luotettavuutta voidaan tarkastella monesta näkökulmasta.

    • Tutkimus oli huolellisesti suunniteltu, ja se toteutettiin samalla tavalla kyselylomakkein kaikissa talouksissa (asiamies ja osassa talouksia hänen lisäkseen tutkija itse), mikä vähensi mittaustilanteesta syntyvää vaihtelua (reliabiliteetti).

    • Tulokset kerättiin taulukoiksi, joiden avulla asioiden välisiä yhteyksiä pystyttiin tarkastelemaan.

    • Tuloksia voitiin verrata naapurikunnan tuloksiin.
    • Selkeä tutkimusongelman rajaus vain pitkäaikaisiin tauteihin, tautien luokittelu (sydänala jne.) sekä nykytiedonkin valossa merkityksellisten terveydentilan taustamuuttujien eli demografisten tekijöiden huomiointi tutkimuksessa lisäsivät tulosten luotettavuutta (sairastavuusprosenttia tarkasteltiin erikseen iän, sukupuolen ja sosiaaliryhmän mukaan).

    31. Terveyspoliittisen päätöksenteon tueksi tarvitaan seurantatietoa väestön terveydestä. Esittele keskeisiä indikaattoreita, joiden avulla kansantautien fyysisiä riskitekijöitä voidaan seurata Suomessa väestötasolla. (yo syksy 2017)

    Kansantaudit ovat väestössä yleisiä tauteja, joten niillä on suuri vaikutus koko väestön terveyteen. Kansantautien riskitekijöitä voidaan seurata väestötasolla seuraavilla keskeisillä indikaattoreilla:

    • liikuntasuositusten mukaisen liikunnan harrastaminen (kesto, useus)
    • terveellisten ruoka-aineiden kulutus (esim. kokojyväleipä)
    • suolan käyttö
    • unen määrä
    • tupakointi (useus)
    • alkoholin käyttö (kokonaiskulutus, humalajuomisen yleisyys, alkoholin käyttöön liittyvä sairastavuus ja kuolleisuus)
    • painoindeksi (seuranta jo lapsuudesta tärkeää, sillä ylipainon ehkäisy on helpompaa kuin laihduttaminen)
    • kolesteroliarvot (KOL, HDL-KOL)
    • verenpaine (taso, vaihtelu)
    • muistitestit (muistisairauksien tärkeä indikaattori, jolla on todettu olevan yhteyttä mm. edellytyksiin asua itsenäisesti)

    32. Kahdessa tutkimuksessa, joista on yhteenveto alla, on selvitetty elintapojen vaikutusta riskiin sairastua diabetekseen. Vertaile tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä ja niiden perusteella saatua tietoa elintapojen ja diabetesriskin syy-seuraussuhteesta. (yo kevät 2017)

    Molemmissa tutkimuksissa tavoitteena oli selvittää elintapojen merkitystä keski-iässä olevien henkilöiden riskiin sairastua diabetekseen tutkimuksen seuranta-aikana. Kyseessä on kaksi erilaisella asetelmalla tehtyä tutkimusta, toinen kokeellinen tutkimus, toinen kysely- ja seurantatutkimus. Tutkimuksissa on useita eroja, jotka liittyvät käytettyyn tutkimusasetelmaan, otantaan ja tutkimuksessa saatuun tietoon ja sen luotettavuuteen.

    Siirry sivun alkuun